Järkyttävällä tavalla yhteiskuntaammekin heijasteleva rikos on tässä kerrottu sekä hälytysosaston päällikön että teknistä tutkintaa suorittaneen rikosteknikon näkökulmasta. Rikostekniset jäljet osoittautuivat täysin ratkaiseviksi Haugesundissa keväällä 2000 tapahtuneen raa'an surman tutkinnassa. Erityisesti DNA-jäljet olivat keskeisiä, ja päätöstä tehdessään oikeus tukeutui suurelta osin juuri niihin. Mutta onneksi löydettiin muitakin, näiden kanssa yhtäpitäviä rikosteknisiä jälkiä. Niinpä nämä "mykät todistajat" puhuivat niin vahvaa kieltä, että oikeus saattoi nojautua niihin. Ennakkoluulottoman ja sinnikkään tutkinnan tuloksena oikea henkilö pidätettiin ja saatettiin syytteeseen. Olisi myös voinut käydä hullusti, ellei poliisi olisi kuunnellut vaistonsa ääntä.